*

Juha Levon blogi Kunnallispoliittisia pohdintoja

Asiantuntija, Työ ja Uusi Talous - alustatalouden TES

Alustatalous, ekosysteemit ja älykkäät sopimukset tarkoittavat väistämättä myös perinteisten organisaatiomallien sekä työn käsitteiden muutoksen vauhdittumista. Historiallisessa perspektiivissä tämä tapahtuukin teknologisen vallankumouksen vaiheissa hämmästyttävän myöhään. Liukuhihnatyön ja ns. teollisen vallankumouksen organisointi edellyttivät usein hiearkista ja prosessin mukaan rakennettua organisaatiota, jonka teho tuli optimoitujen sarjojen yhdistämisestä ja edelleenkin organisaatiot hakevat tehoja näiden prosessien lean-malleista.

Teknologisen vallankumouksen ja reaaliaikaisten tietoverkkojen sekä älypalvelujen maailmassa muutos vauhdittuu jälleen ja samalla varsinkin asiantuntijatyön organisointi muuttuu markkinan muutoksessa joka tapauksessa. Jo nyt on nähtävissä ns. mikroyritysten ja itsensä työllistävien asiantuntijoiden nousu osana erilaisia ekosysteemejä sekä palveluketjuja, varsinkin luovilla aloilla. Saatavilla olevien alustojen kehittäminen, kehitystyökalujen ilmaisuus TAI edullisuus, sekä ennen kaikkea piuhan päässä oleva koko maailman laajuinen verkko ovat jo tehneet mahdolliseksi oman asiantuntemuksen kauppaamisen ja vaihdannan ilman merkittäviä transkatio tai sopimuskustannuksia.

Tähän ns. perinteinen työmarkkina-rakenne, jossa eri osapuolia edustavat yhdistyneet joukot sopivat etukäteen määritellyistä työtehtävistä mahdollisimman pitkille ajanjaksoille koko toimenkuvan kattavia työsopimuksia ja neuvottelevat lähinnä työn kuukausihinnasta jollakin etukäteen useaksi vuodeksi ajatellulla mallilla sekä kinastelevat lopulta jakovarasta / pienistä myönnytyksistä. Tämä malli on aikansa kauppakomppanioiden tai pyramidiorganisaatioiden sekä prosessiteollisuuden tuotantolähtöisestä perinteestä tullut ja sinällään sopii suuruuden ekonomiaa hakeviin tuottavuus- ja hinnoittelukehykseen. Joustoa tai arvoketjun näkyvyyttä siitä on vaikea löytää, mutta toisaalta pääomavaltaisissa prosesseissa henkilötyön kulu on loppujen lopuksi pienehkö osa lopputuotteen hinnasta - varsinkin, kun prosessi on pyritty tyypillisesti automatisoimaan mahdollisimman pitkälle. Se mikä maksaa onkin, tuotteen suunnittelu, markkinointi, logistiikka ja johtaminen.

Aloitin ekosysteemeistä ja alustataloudesta - pitkän johdannon jälkeen siis asiaan: väitän, että jo nyt erilaiset mikrotyö-alustat sekä ekosysteemit, joissa työn arvonmääritys kytketään suoraan lopputuotteen arvoon alkavat tuoda reaaliaikaisia palkitsemismalleja ns. perinteisten tuotantolähtöisten TAI pyramidiorganisaation tuloksenjako-mallien sijaan. Asiantuntijalle, joka esimerkiksi tuottaa digipalveluja, koodaa huippukoodia, markkinoi uusia palveluja tai on kv. teknologiajuristi ja varsinkin digiprojektien tai uuden talouden toimintamallien JOHTAMISEN asiantuntija - avaa tämä mielettömiä mahdollisuuksia hinnoitella TYÖNSÄ siten, että se tuottaa lisäarvoa työn TULOKSEN mukaan. Eli käytännössä smart contract-tyyppiset sopimusrakenteet, luottamusverkostot ja mikroskooppisten algoritmien ja palvelukomponenttien lisensointi mahdollistavat potentiaalin TYÖN tekijälle suoraan saada koko arvoketjun osalta tekijänoikeuden haltijalle kuuluva osuus loppukäyttäjän lisäarvosta. Tästä on esimerkkejä jo esim. musiikin tekijänoikeuksien osalta, jolloin kunkin artistin osuus jossakin teoksessa voidaan remix:eistä erottaa omana raitanaan ja jatkojalostuksessa uuden sovituksen tekijä valitsee vain ne osat, joita haluaa käyttää ja maksaa niistä alkuperäiselle artistille.

Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että markkina on aina heti globaali tämäntyyppiselle asiantuntijatyölle varsinkin, jos kielitaito / loppupalvelu (koodaus, johtaminen, markkinointiosaaminen jne.) ovat aidosti globaalilla tasolla. Haasteen tämä asettaa viranomaisille - olivat ne sitten verotuksen, työvoimahallinnon tai minkä tahansa KANSALLISEN prosessin omistajia. Nämä työt nimittäin saattavat kiertää Suomen valtion melko kaukaa - tai toisaalta, niiden tekijä asuu Suomessa, mutta tulot ja kassavirta syntyvät jossain ihan muualla. Vilppikeinoihin en edes viitsi tässä pohdinnassa mennä, sillä fiksut asiantuntijat elävät varmasti tekemänsä arvonlisäyksen ansioilla ja yleensä ovat valmiita maksamaan siitä myös heidät kasvattaneelle yhteiskunnalle, jotta saavat siltä jatkossakin palveluja itselleen ja varsinkin jälkikasvulleen (tästäkin meillä on upeita esimerkkejä Suomessa).

Mutta suurempi keskustelu on asiantuntijan asemassa. Koen yrittäjä-palkansaaja ja varsinkin suurkapitalisti - työläinen asetelmat näissä yhtälöissä erittäin jälkeenjääneinä tuotantolähtöisen ja kauppakomppaniapyramidi-hiearkioiden jäänteinä. Tulevaisuudessa työn tekevä asiantuntija tuleekin olemaan älykkäiden sopimusten kautta aktiivinen kaupantekijä ja jotkut luultavasti erikoistuvat näiden verkostojen ja mikropalveluiden / palvelukomponenttien kokoajiksi tai johtajiksi ja rakentavat niistä assetit itselleen. Haastankin meidät kaikki pohtimaan, mitä tämä tarkoittaa nykyiselle työmarkkinalle, neuvottelumalleille ja ennen kaikkea niille lokeroinneille ja etuusviidakoille, mitä näihin perinteisiin työrooleihin olemme tottuneet ripustamaan? Mitä esimerkiksi 200 päivää sitten koodatun huippupelin menestys tarkoittaa koodarin työttömyyskorvaukselle, kun odottamatta tulot vaikka 1000 - kertaistuvat? Peräpeiliin katsovat etuusjärjestelmä yhdistettynä keskusliittojen 3-4 vuotta eteenpäin katsoviin ETUKÄTEEN määriteltyihin työtehtäviin perustuviin TES-sopimuksiin yhdistettynä on auttamattomasti a) liian jäykkä ja b) ennen kaikkea liian HIDAS rakenne Uuden Talouden toimintaympäristössä. Tarvitaan siis jotain muuta.

Väitän, että tässä kaikessa tarvitaan malleja, jotka PORTAATTOMASTI mahdollistavat AINA työn vastaanottamisen ilman SANKTIOITA tukien osalta. Tulemme tarvitsemaan ainakin lähivuosina kaiken sen asiantuntijaosaamisen, mikä meillä pienenevien ikäluokkien osalta Suomessa on ja paljon enemmänkin uusilta tulijoilta. Lisäksi tarvitsemme kaikki osaajat, luovat, johtamisen, markkinoinnin ja juridiikan osalta siten, että he pystyvät tekemään sitoumuksia usealle työn teettäjälle ja saamaan palkkiota eri suunnista ja eri rakenteilla eri aikajaksoilla. Lisäksi nämä ketjut ovat niin nopeita, että työnkuvia ja työsopimuksia on niihin turha edes kirjoitella. Määritellään mielummin työn lopputuloksia ja sovitaan niiden käytöstä, varsinkin palveluissa ja digipalveluissa. Eli luodaan näiden mikrotehtävien markkinat ja viranomaispuolella niitä vastaavat palvelurakenteet. Kuulostaako helpolta? Niin minustakin ... :)

Se mikä on pysyvää tässä yhtälössä, on turvallisen yhteiskunnan tarve. Mikä tahansa oli se työn malli tai sopimusrakenne, tai rooli tässä yhteiskunnassa - tarvitsemme turvallisen raamin. Niitä ovat peruspalvelut, varhaiskasvatus, liikenne, koulutus, kasvatus ja terveyspalvelut. Niitä voidaan toteuttaa monilla tapaa - mutta eri kolhujen tai sopimusrikkomusten, huonon tuurin jne. varalle on oltava jonkinlainen turva. Ja varsinkin se oikeudenmukaisuuden tunne, että lapsilllemme - jotka asettuvat entistä nopeammin muuttuvaan maailmaan työtä tekemään - on parhaat lähtökohdat Uuden Talouden maailmaan. Epävarmuuden sietämistä, perusturvaa ja paljon taitoja. Taataan siis ainakin korkealaatuiset kasvatus- ja koulutuspalvelut. Seinien ja lattioiden marmoreista olenkin valmis tinkimään. Tulevaisuuden talentit tarvitsevatkin huomattavasti enemmän ymmärrystä mm. sisällöistä ja käsitteistä, vaikuttamisesta, ryhmästä ja itsensä johtamisen = itsetunnon rakentamisesta kuin edustamani kahden TV-kanavan hopeasompa-sukupolvi.

Perusturvasta kansalainen on valmis maksamaankin kohtuullisen veron, kunhan se kerätään oikeudenmukaisesti ja mielellään portaattomasti sekä niin, ettei jatkuvia takaisinperintöjä / korjauksia tarvita. Tarvitaan siis kansalaisen verotili ja reaaliaikainen henkilöverotus. Ja pari muuta korjausta nykyisiin työmarkkinarooleihin. SOTE-paketti on vasta alkua... haastankin kaikki pohtimaan näitä skenarioita eteenpäin. Myöhässähän me olemme jo - markkina nimittäin on globaali ja teknologia on jo täällä. Ei muuta kuin: saa suorittaa!

Tämä blogi löytyy myös LinkedIn:stä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"henkilötyön kulu on loppujen lopuksi pienehkö osa lopputuotteen hinnasta - varsinkin, kun prosessi on pyritty tyypillisesti automatisoimaan mahdollisimman pitkälle. Se mikä maksaa onkin, tuotteen suunnittelu, markkinointi, logistiikka ja johtaminen."

Tällä palstalla on tuota ahkerasti kumottu jo yrittäjien toimesta. Voisitteko nyt yhdessä päättää miten se asia on..onko se henkilötyön kulu iso vai pieni lopputuotteen hinnasta. Ihan siis näin uskottavuuden kannalta.

Toimituksen poiminnat