*

Juha Levon blogi Kunnallispoliittisia pohdintoja

Kielipainotteisen varhaiskasvatuksen laajentaminen

Hallitus osoittaa 10M€ varhennetun kieltenopetuksen kokeiluihin valtakunnallisesti. Ennen kaikkea tuen kohteeksi toivotaan muiden kuin englanninkielen (ja ruotsin) kokeiluja. Tavoitteena on varhentaa kieltenopetuksen aloittamista sekä ennen kaikkea laajentaa kielivalikoimaa ja parantaa kieltenopetuksen saavutettavuutta alueellisesti. 

Aloite on erinomainen ja myös PK-seudulla on alueita, joilla tälläkään hetkellä ei ole saatavilla kielikylpyjä / varhennettua kieltenopetusta alakoulussa. Suomessa aloitetaan kieltenopetus verrattain myöhään ja samalla lapsen herkkyyskausi kielenopetukselle jää hyödyntämättä. 

Kieliltaito on keskeinen osaaminen, jolla yksilö ja koko kansakunta voivat erottua. Esim. kulttuuri- ja ulkomaankauppakonteksteissa on täysin eri asia, käytetäänkö vastapuolen kanssa yhteistä kieltä ja varsinkin, jos se kieli sattuu olemaan toiselle osapuolelle oma äidinkieli. Muiden suurten kieliryhmien kuin englannin tapauksessa kielitaidon merkitys on merkittävä, esimerkiksi ranskalaisten arvostus hyvälle ranskan taidolle voi olla tärkeämpää kuin esim. palvelun hinta - usein suhteiden perusta perustuu ihmisten välisen kanssakäymisen onnistumiseen ja kielen (ja sitä mukaa kulttuurin) tuntemus osoittaa jo itsessään kiinnostusta vastapuoleen ja hänen kansaansa. 

Kokeilu toteutetaan toivottavasti mahdollisimman monimuotoisena, eri alueilla ja valtakunnallisena. Ennen kaikkea tässä vaiheessa on syytä löytää vaihtoehtoisia ja eri laajuisia menetelmiä kieltenopetuksen laajentamiseen sekä varmistaa kielipolkujen syntyminen ja jatkuminen koulu-opetuksessa. Kiertävät opettajat, varhaiskasvatuksen kielenopetukseen erikoistava koulutus sekä ennen kaikkea päättäjien ja virkamiesten ennakkoluuloton suhtautuminen asiaan ovat tärkeitä mahdollistajia tämän kokeilun onnistumiselle. 

Elämme ja erikoistumme osaamisella - tässä luonnon- ja insinööritieteiden maassa hyvälle kielitaidolle ei koskaan voi liikaa antaa painoarvoa. Harvemmin löytyy näin konkreettisia ja kannatettavia edistysaskeleita nykyjärjestelmän kehittämiselle - käytetään tämä mahdollisuus yhdessä hyvin. 

 

http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005010672.html

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Mitähän ne monimuotoiset kielipolut oikein käytännössä tarkoittavat, jos jokaisen lapsen on edelleen luettava pakkoruotsia, joka vie kuitenkin aina sen yhden mahdollisesti tärkeämmän kielen paikan jokaiselta suomalaiselta. Perustuslakiin aina vedotaan, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Vai onko perustuslakia viime vuosina muutettu? Ennen peruskoulun tuloa 70- luvulla ei ollut pakkoruotsia, joten elettiinkö siis silloin perustuslakienvastaisesti?

Kannattaisi muutenkin jokaisen mennä itseensä ja miettiä lähipiirinsä vieraiden kielten taitoa. Kuinka montaa kieltä sieltä löytyykään, jos ei ole itse kieltenopettaja tai tulkki ammatiltaan. Yleisimmät taidot näyttävätkin olevan vain vähän ruotsia, englannin lisäksi. Saksaa, ranskaa tai venäjää osaavia on vähän, joten mitä tästä voi päätellä.? Ei tuota vinoutunutta asennetta paranneta miljoonillakaan, vaan ottamalla huomioon ensin ihmisten rajalliset kyvyt ja tehtävä ne huomioiden rakenteelliset muutokset koko kielipolitiikkaan.

Siitä olen aivan samaa mieltä, että panostukset monikielisyyteen olisi tehtävä nyt, eikä siirrettävä viisaita ratkaisuja aina vain eteenpäin. Globalisaatio on täällä nyt ja meillä vanhakantaiset asenteet jylläävät yhä edelleen. Se on huonoa politiikkaa.

Nykyinen kielipolitiikkamme ei ole hyvää kielipolitiikkaa, vaan vain hyvää puoluepolitiikkaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

HS:n kirjoituksessa viime lauantaina, ministeri Sanni Grahn-Laasonen pitää kokeilussa ongelmallisena myös sitä, että lasten pitäisi jo alaluokilla tehdä valintoja, jotka vaikuttavat uravaihtoehtoihin asti. Hän viittaa valtion virkamiehiltä vaadittavaan kielitaitoon ja myöskin yliopistojen kielikokeeseen, jotka vievät nuoret pussin perälle. Kumpikaan vaatimus ei sisälly edes perustuslakiin!

Tämäkin on vain peruskoulun uudistuksen jälkeen tulleita RKP:n sanelemia lehmänkauppoja, jotka pohjautuvat juuri tuohon Grahn-Laasosen kertomaan pelkoon, kun "ei voida uhata ruotsinkielisten kielellisiä oikeuksia omaan äidinkieleensä", perustelee Sanni omia toimiaan.

Voikin kysyä, että miten suomenkielisten pakkoruotsin vapaaehtoisuus uhkaisi ruotsinkielisten oikeutta puhua omaa äidinkieltään. Heillä on jo opiskeluoikeus ruotsiksi kaikilla aloilla ja se on ok. Kuka ja mikä taho olisi jotain aikaisempaa etua kieltämässä, puhumattakaan omasta äidinkielestä? Meillä on jo yli sata omaa äidinkieltään puhuvaa ihmistä maassamme, joilla kaikilla on sama oikeus ja niin se pitää ollakin.

Miten tämän voisi järkevästi selittää. Voisiko arvion blogisti kertoa tässä kokoomuksen oman kannan? Mikä mättää, kun kansan omaa tahtoa jatkuvasti vähätellään?

Esimerkiksi Belgiassa ja Sveitsissä koko kansa ei kykene kommunikoimaan edes enemmistön kielellä (hollanti ja Saksa). Itse olen viimeksi kohdannut tämän asetelman viime kesänä, jossa Luganossa asuva pariskunta puhui päivällispöydässä englantia toisille sveitsiläisille, jotka asuivat Bernissä, eli saksankielisellä alueella.

Miksi tämä asetelma ei kävisi meillä? Olemmeko me niin avuttomia muuttamaan lakeja enemmistön tahdon mukaiseksi? Vai olemmeko muuten vain niin jäykkäniskaisia, ettei meille sovi muu kuin koko lähes viisi miljoonaisen kansan pakko-opetus kieleen, jota muualla maailmassa ei edes puhuta.

Tästä pitäisi enemmän pystyä keskustelemaan, mutta kansa on jo väsynyt huutamaan tuuleen, kun mitään parannusta ei koskaan tapahdu. Te poliitikot puhutte asiaa ja asian vierestä enemmän kuin olisi kohtuulista.

Toimituksen poiminnat