Juha Levon blogi Kunnallispoliittisia pohdintoja

SOTEen rahoituksen valinnanvapaus - valtion rahoitus minimiin

Valinnanvapaus ja kilpailu on otettava tavoitteeksi myös SOTE-mallin rahoituksen suhteen ja purettava KELA:n asema keskitettynä instituutiona SOTE:n myöhemmissä vaiheissa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoittaminen on järjestettävissä myös täysin markkinaehtoisesti sairasvakuutuksiin keskittyvien vakuutusyhtiöiden kautta ja tätä järjestelmää aktiivisesti reguloimalla myös varmistaa palvelutasojen laadukkuus niissä tilanteissa, joissa markkinan kilpailu olisi riittämätöntä. 

SOTE-uudistus on pitkäjänteisyyttä vaativa uudistus ja ensimmäisessä vaiheessa keskittyy tilaaja-tuottajamallin luomiseen ja sitä kautta markkinoiden laajentamiseen SOTE-palveluissa. Samalla valinnanvapaus tuo kansalaiselle markka seuraa äänestäjää-periaatteen mukaisen mahdollisuuden vaikuttaa oikeasti palveluiden laadun kehittämiseen. Toivoisin, että SOTE-keskustelun ambitiotasoa nostettaisiin ja SOTE-uudistuksen lopulliseksi tavoitteeksi määritettäisiin markkinaehtoisesti toimiva sosiaalivakuutusjärjestelmä, jossa asiakkaan valinnanvapaus ulottuu varsinaisten palveluntuottajien valinnan lisäksi myös rahoitusmalleihin. 

Esimerkiksi nuori henkilö voisi valita minimipalvelutason sisältämän mallin, jossa terveyden äkillisesti heiketessä tai muun yllättävän sosiaalipalvelutarpeen tullessa palvelut olisivat saatavissa, mutta perusmaksuun ei välttämättä kuuluisi kaikki variaatiot terveyspalveluista. Samoin esim. vaikeammin sairaille räätälöity palvelukokonaisuus sisältäisi asiakkaan tarpeen mukaan rakennetut palvelumallit asiakkaan sairauteen perustuen. 

Esimerkkinä tämänlaisesta mallista on sekä Sveitsissä että Hollannissa toimivat vakuutusmallit, joissa asiakas valitsee sairaskassan omaan elämäntilanteeseensa / SOTE-tarpeisiinsa nähden. Yhtiöiden palvelutarjoomalta edellytetään lakisääteisesti minimitasona erikseen määriteltävä palvelutaso, jonka lisäksi sairaskassat voivat hinnoitella joko palvelupaketteina tai erillishinnoittelulla asiakkaan toivomat lisäpalvelut henkilökohtaiseen palvelusopimukseensa. Tämä malli toimii menestyksekkäästi esim. Sveitsissä, joka populaationa ei ole merkittävästi Suomea suurempi. Asiakas saa tällöin lähtökohtaisesti henkilökohtaisesti suunnitellun sairasvakutuuksen, jota voi säännöllisesti kilpailuttaa ja elämäntilanteiden vaihtuessa sairaskassaa voi vaihtaa. 

Sairaskassa-mallissa valtio / SOTE-palvelun maksajataho (mikäli se on esim. maakunta jossain vaiheessa) voi määrittää mikä osa kuluista katetaan julkisesta kassasta ja mikä osa jätetään markkinoiden rahoittamaksi. Joka tapauksessa sairaskassan hallintoon tarvittava työ oikeasti tulee markkinaehtoiseksi ja sitä kautta tehokkaaksi. Lisäksi vakuutusten vaatima pääoma haetaan osin markkinoilta, jolloin sitä kaikkea ei tarvitse kerätä etukäteen KELA:n kassaan kuten nykyisin. Tämä pienentäisi sosiaalimenojen osuutta Valtion budjetista merkittävästi ja siten keventäisi kansakunnan suoraa verotaakkaa. Vakuutusosuuden määrää ja palvelutasoa voidaan tässäkin mallissa ohjata kansakunnan maksukyvyn ja toisaalta poliittisen vaatimustason suhteen. Erona on se, että hallinnon tehokkuudesta vastaavat yksityiset toimijat, jotka voivat erilaistaa palveluitaan KELA:a tarkemmin eri asiakasryhmille ja yksilöille. Malli mahdollistaisi huomattavasti joustavamman ja yksilökeskeisemmän mallin kuin nykyinen valtio valtiossa rahoitusmalli. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Ihmiset terveyshuollon kaikissa tapauksissa maksavat. Kysymys on vain siitä, mikä osuus kerätään palkkaan suhteutettuna veroluontoisena maksuna ja minkä kansalaiset maksavat palvelumaksuina tapauskohtaisesti.

Suunta ainakin vanhuspalvelussa on se, että palvelumaksut nousevat. Ne, joilla on varallisuutta, maksavat tarvitsemistaan palveluista. Varattomat ja pienituloiset maksavat omistaan siihen saakka, että käteen jää 180 euroa kuukaudessa. Puuttuvasta rahoituksesta huolehtii kunta. Kun muutos saadaan valmiiksi, suurin taustarahoittaja on maakunta.

Miten käy jatkossa, kun terveydenhuolto yhtiöitetään ja suurelta osin myös yksityistetään. Ainakin Mehiläisen linja on tyly. Hoitajamitoitusta alennetaan. Siten pienenevät palkkakulut. Kuvaan kuuluu, että hoitotoimenpiteistä peritään maksuja niin, että voitto varmentuu.

Sen, mitä hoidokit eivät pysty suoraan hoitomaksuina rahoittamaan, kustantaa yhteiskunta aluksi valtion varoista ja myöhemmin maakuntien kassoista. Olennaista on, että yhteiskunta takaa varman ja riskittömän tuoton. Hoidokit ja henkilökuntakin ovat siinä vain se välttämätön paha, jota pitää bisneksen pyörittämiseksi sietää.

Käyttäjän juhalevo kuva
Juha Levo

Näin se on, kansalaiset palvelun maksavat. Järjestelmän tehokkuutta on saatava lisättyä ja siihen sitoutuvaa valtion pääomaa laskettua. Palvelun laadusta huolehtii parhaiten läpinäkyvyys ja pakollinen julkinen laatuarviointi, jolloin markkina huolehtii laadusta. Julkinen sektori joutuu joka tapauksessa rahoittamaan varattomien sairasvakuutuksen. Oleellista on, että läpinäkyvyys maksujen kohdistumisesta viedään koko ketjun osalta asiakaskohtaiselle tasolle eikä nypitä progressiivisesti muutenkin yliverotetun keskiluokan palkasta ja työnantajilta näitä maksuja.

Pekka Heliste

USA on loistava esimerkki miten kalliksi markkinoihin perustuva vakuutuspohjainen järjestelmä tulee

Ja väliin putoaa edelleen merkittävä osa kansalaisista

Käyttäjän juhalevo kuva
Juha Levo Vastaus kommenttiin #5

USA:ssa erikoissairaanhoito on myös yksityistetty. SOTE-mallissa se jää edelleen yliopistosairaaloihin. Lisäksi USA:n mallista poiketen pitää Suomessa varmistaa, että jokainen kansalainen on vakuutettu ja samalla pitää välttää, ettei tästä tule rahoitusautomaatti yhtiöille. Vaatii osaavaa hankintaa ja sitä pitää julkiselle sektorille kehittää.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin Vastaus kommenttiin #6

USA:ssa on myös vakuutuspohjainen terveydenhuolto sellainen, jossa tavanomainen lääkekuurin vaativa ohimenevä sairaus on kallis hoitaa, jos ei ole vakuutusta. Obama on yrittänyt saada köyhille parempaa terveydenhuoltoa, sen toteuttamisessa on ollut paljon vaikeuksia.

USA:ssa vakuutusyhtiön maksavat lääkäreille tulospalkkiota siitä, että valitsevat kustannustehokkaampia vaihtoehtoja. Siis lääkärit ovat vakuutusyhtiöiden ohjauksessa. Valinnanvapauden hyöty asiakkaalle on siltä osin hieman kyseenalainen.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #6

Kokoomus ja Kepu ovat huonoja kilpailuttaja, sillä se haluaa syytää rahaa yksityiseille yrityksille

Käyttäjän juhalevo kuva
Juha Levo Vastaus kommenttiin #8

Jos näin on, niin laitetaan SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät kilpailuttamaan.

Käyttäjän juhalevo kuva
Juha Levo

YLE puhuu palvelusetelistä, se ei vielä ratkaise koko hallintomallia: http://yle.fi/uutiset/3-9221838

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

"Palvelun tuottajalla on oltava sopimus maakunnan kanssa."

Siis mikä valinnan vapaus?

Kävin hammaslääkärissä Myllyuron terveysasemalla. Ehdottivat, jos ottaisin palvelusetelin. Ajattelin kokeilla ja katsoa, kun en ole ennen moiseen törmännyt. No seteli sitten kouraan ja ne hammaskartat merkintöinen ja ohjeet.

Ohjeen mukaisesti kävin sitten nettipalvelussa katsomassa sitä rajattua palveuntuottajien joukkoa ja käyttämässä sitä "valinnanvapauttaan". Jäin ihmettelemään hintoja.

Palvelu laski hinnat yhden paikan korjaamiselle ja puuduttamiselle. Yleinen hintahaarukka asettui noin 70€-150€. Halvin oli hieman alle 50€ ja kallein oli yli 160€. Kaupungin oma hinta oli noin 80€.

Kävin sitten vaimoni kanssa samalla Hammaslääkärillä, olin tarkastushuonessa, koska vaimoni puhui siihen aikaan vain englantia. No satuin ihmettelemään hintoja hammaslääkärille. Kerroin, että kävin kännykän huoltoliikkeessä ja antoivat latausliittimen korjaukselle hinta-arvion noin 70€ euroa mikä oli noin samansuuruinen kuin noi tyypillisimmät hinnat hampaan paikkaukselle.

Ihmettelin asiaa ja totesin, kun hammaslääkärissä on paikalla hoitaja ja lääkäri, pitää käyttää puudutusaineet ja huoneessa on kalliita laitteita. Kuitenkin se yksi asentaja avaa kännyn ja tinaa uuden liittimen, niin miten hammaslääkäri voi päästä yhtä edulliseen hintaan.

Lääkäri hymähti ja totesi ettei voi kommentoida. :-D

Miten tavallisen tallaajan pitäisi valita noi palveluntuottajat? Kun olen ostanut netistä tavaraa. Erilaisia elektroniikkakortteja ja sun muita. Viimeksi ostin BMX-pyörän pojalleni. Yleensä katson tuoteissa olevat ihmisten kommentit ja paljonko on saanut tähtiä ja ääniä. Täysin luotettavaa se ei ole, mutta jonkinlaisen suunnan antaa. Tietenkin netistä vielä googlaamalla löytää tuotteista enemmän tietoa.

Joku samantyyppinen palveluntuottajien listaus palvelunkäyttäjien antamien arviointien perusteella pitäisi olla, jotta voisi edes jollain perusteella valita.

Viimeksi kesällä valitisimme yksityissairaalan Thaimaassa. Valinta oli helpompi. Paikalliset tekivät valinnan puolestamme. Oli hyvä sairaala. Kaksi lääkärikäyntiä, verikoe ja lääkkeet yhteensä maksoivat 15€. Ei viitsitty lähteä etsimään sitä matkavakuutuksen sopimussairaalaa.

Toimituksen poiminnat