Juha Levon blogi Kunnallispoliittisia pohdintoja

Asuntolaina vs. maaorjuus - Uusia elinkaarimalleja asuntorahoitukseen tarvitaan

Asuntolainan yhteiskuntaa tasapainottava voima on siinä, että ihmisillä on ylipäätään talouden hallinnalleen tavoite ja motivaatio osallistua yhteiskunnan toimintaan. Asuntolaina antaa keskiluokalle loistavan illuusion vaurastumisesta, vaikka tosiasiassa asuminen on perustarve ja oman asunnon omistamisen logiikka on lähinnä siihen investoidun rahan arvon säilyttämisessä. Pahimmillaan asuntolaina toimii kuitenkin työvoiman liikkumisen tulppana, kun asuntolaina maaorjuuden tapaan sitoo oman talon rakentaneita perheitä paikkakunnille, joissa työpaikkoja ei ole. Kaikkein pahimmillaan asuntoon sijoitettu rahamäärä hupenee oman talon arvon laskiessa ja investoinnista ei juurikaan jää jäljelle pääomaa. 

Asuminen on perustarve ja asumisen korkea hinta on todellinen este työmarkkinoiden ja kasvuvoimaisten alueiden kehittymiselle. Samalla asumisesta ovat kuppaamassa välistä rahaa sekä kunta, valtio, useat liiketoimet (pankit, isännöitsijä, rakennusyhtiöt jne.). Transaktio- ja lisäkulut (ml. verot)  itse rakennuksen ja maan päälle lienevät 60-70% rakentamisen materiaali- ja työkustannuksien päälle. Revoluutiota rakentamiseen ja asuntorahoitukseen tarvitaan, mikäli kokonaiskustannuksia halutaan laskea. Uskoisinkin, että pelkästään tämän hunajapurkin välillisiä ja hallintokuluja pienentämällä saataisiin 10% edullisempia asuntoja ja elinkaarimallilla toiset 10% pois. Tämä on toki pois asuntorakentamien katteista ja samalla veroista. 

Julkisen rahoituksen tai yleishyödyllisen asuntorakentamisen lisääminen ei tee asumisesta itsessään halvempaa. Siinä tapauksessa lähinnä julkinen sektori (muut veronmaksajat) osallistuvat poliittisesti joidenkin asuntojen halvempaan asumiskustannukseen. Julkisen rakentamisen tehokkuus ei liene ainakaan edullisempaa kuin yksityisen. Esimerkiksi nykyjärjestelmässä tälle hunajapurkille on ottajia erinäköisten liittojen ja luottamustoimien muodossa. 

Yhtenä ratkaisuna voisi pohtia elinkaarimallia, jota voisi ajatella asunto-osuuskuntana. Käytännössä toki nykyinen asunto-osakeyhtiö on vastaava instituutio, koska senkin voitto palautuu asukkaiden eduksi. Keskeisempää on elinkaarimalli, jossa asukkaat edustuksellisesti vastaavat koko rakennushankkeesta ja rakennuksen asumisen aikaisesta taloudesta pitkällä jaksolla alusta lähtien. Esim. ryhmärakentamisen kokeilut ovat onnistuneita esimerkkejä tämänkaltaisesta toiminnasta. Samalla asunnoista saadaan heti asukkaiden tarpeiden mukaisia ja ostajat ovat valmiina ennenkuin rakennusprojekti käynnistyy.

Keskeistä elinkaarimallissa onkin, että yhtiön eduksi toimitaan todellakin alusta lähtien - rakennuttajakonsultti huolehtii siitä, että rakennusyhtiö ei pysty ulosmittaamaan liikaa voittoa rakentamisesta suhteessa todellisiin rakennuskustannuksiin. Näin asumisen perustamiskustannukset saadaan minimiin ja samalla sen päälle laskettavat transaktiokulut ja verot minimoituvat. Lisäksi isännöitsijäksi valitaan asuntorakentajien etua valvova taho sen sijaan että rakennusyhtiön valitsema isännöitsijä toimii rakennusyhtiön edun mukaan hankkeen elinkaaren alkupäässä ja esim. viat jäävät hoitamatta / hoidetaan lepsusti heti rakennusprojektin loppupäässä. 

Eli elinkaarimallilla tiivistetään ns. löysät pois -  liiallinen liiketoimintavoitto- ja transaktiokulut pois koko ketjusta - toki toimijoille täytyy jäädä kohtuullinen voitto liiketoiminnan takia. Kunnan tehtävä tässä mallissa on ohjata tontteja muillekin kuin gryndereille ja jopa poliittisesti paremmilla ehdoilla kuin puhtaan kaupallisesti toimiville toimijoille. Hyöty suoraan asujille ja mahdollisimman vähän osapuolia koko ketjuun. Sillä saadaan kohtuuhintaisuutta asuntomarkkinoille. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat