Juha Levon blogi Kunnallispoliittisia pohdintoja

Helsinkiläinen UMO ja monipuolisen kulttuurin rahoitus Suomessa

Muutokset ravistelevat varsinkin kulttuurialaa ja sen rahoituksen perusteita. Talouselämä-lehti lähestyi asiaa listaamalla Suomen teatterit ja orkesterit (erityisesti VOS-rahoitusta saavat) tehokkuusmittareiden mukaan joulukuun numerossaan https://summa.talentum.fi/article/te/uutiset/sankarit-ja-kurjat/246376. Jutun pääviestinä oli käynnissä oleva teattereiden ja orkestereiden pudotuspeli. Koko kentän harventamisen arvioinnissa yksinä mittareina esitettiin mm. omarahoitusastetta ja sen lisäksi hallintotyön tehokkuutta.

Helsinkiläinen UMO näyttäytyy näillä mittareilla edukseen: omavarainhankinta nousi orkesterin juhlavuotena 2015 yli 27% toimintamenoista, Helsingin kaupungin rahoitus oli vähän päälle 40% ja OKM:n avustus noin kolmannes kokonaisuudesta. Vuoden tulos jäänee kuitenkin himpun verran tappiolliseksi - UMO:n talous on kuitenkin viime vuosina tasapainotettu suhteessa aiempiin syvästi tappiollisiin toimintavuosiin (ennen 2013). 

Tulevaisuus ei silti näytä kovin valoisalta taloudellisessa mielessä. OKM:n rahoitus laskee tulevina vuosina, yleinen kustannustaso nousee hiukan ja laadukas konserttitoiminta vaatii investointeja sekä riskinottoa, jotka vaatisivat pelivaraa laadukkaan taidesisällön ylläpitämiseksi ja uuden luomiseksi. Orkesterivakanssien ja täysimittaisen Big Band:n kokoonpanon soisi olevan koko ajan tavoiteltavan rytmimusiikin vaatimuisten mukainen. 

Kulttuurin päättäjät ovatkin lähivuosina vaikeiden haasteiden edessä päättäessään mitä taidemuotoja ja missä määrin tuetaan tulevaisuudessa. Helsingin kaupungin ja kaupunkilaisten näkökulmasta asia on myös kohtuullisen monimutkainen - kulttuuriin panostettavat eurot tuottavat sisältöä ja ohjelmaa kaupungin elinkeinoelämälle ja luovat osaltaan uutta rahaa mm. ravintolapalveluissa ja tapahtumissa. Päättäjien tehtävänä onkin linjata kuinka monimuotoisena kulttuuritarjontaa missäkin päin Suomea ylläpidetään.

UMO on AINOA Suomessa toimiva rytmimusiikin (Jazz, Soul, R&B) vakituinen VOS-kokoonpano. Orkesteri työllistää vuosittain vakituisesti 16 orkesterimuusikkoa ja lisäksi osa-aikaisesti n. 100 kevyen musiikin muusikkoa. UMO:n roolia taidekentässä puolustaakin korkealaatuinen toiminta sekä kokonaisen taidegenren olemassaolon varmistaminen Suomessa. Päättäjät myös ymmärtänevät, että kovatasoiset taideinstituutiot ylläpitävät laajempia kompetensseja ja luovat aktiivista toimintaa ja uutta taidetta ympärilleen. Näin ollen päätettäessä mistä tahansa radikaalista tai pienemmästäkin muutoksesta kokonaista taidemuotoa koskien tulisi arvioida tarkaan ko. taidemuodon kokonaistilanne Suomessa. Ja panostaa monimuotoisen, uutta luovan kentän kehittämiseen. 

Tässä talouskurimuksessa selvää on, että julkinen rahoitus pienenee suhteessa kokonaisrahoitukseen ainakin lähivuosina. Taideinstituutioiden tulisi viimeistään nyt hyväksyä yksityinen raha (jos siihen jotain stigmoja jollakin jossain suunnassa vielä on). Yksityinen raha vaatii kuitenkin kasvotonta julkista rahoitusrakennetta enemmän työtä ja vastinetta, koska yksittäisiä suuria puroja ei ole lödettävissä - samalla kasvavaa lisäarvoa täytyy syntyä yleisölle sekä mahdollisille mesenaateille. Hyvän maun rajat toiminnassa määrittävät sekä kulttuurikenttä että markkinat. Elinkelpoisten kulttuuritoimijoiden täytyy joka päivä saada yleisö paikalle ja vieläpä maksamaan lipuistaan. UMO on tässä onnistunut erinomaisesti 2015 - yleisömäärä kasvoi reippaasti yli 20% vuodesta 2014 ja useimmat konserteista oli loppuunmyytyjä. Varsinkin erinomainen joulukiertue Anna Puun kanssa.  

Tulevaisuuden toiminta- ja rahoitusratkaisuja VOS-toimijoille tai taiteeseen ylipäätään mietittäessä olisi hyvä pohtia nykyaikaisia ratkaisuja - omat 4 teesiä asiassa ovat seuraavat: 

1. Monimuotoisuuden säilyttäminen ja uuden taiteen kehittäminen: Varmistetaan taiteen monimuotoisuus ja tarpeeksi erilaisten taideinstituutioiden säilyminen. Samalla TIETOISESTI rikotaan rajoja ja rahoitetaan uusia lähtöjä - varsinkin cross-over ja business-lähtöisiäkin ideoita. 

2. VOS-mittarit uusiksi: esim. mittarina vain yleisömäärät konserteissa tai teatterissa saleissa eivät ole nykypäivää. Toimintaa pitäisi arvioida kokonaisuutena ja tarkastella nykymedioiden saavutettavuutta ja vaikuttavuutta myös kokonaisuutena. Nettiyleisö yhdellä onnistuneella julkaisulla ylittää koko vuoden live-yleisön moninkertaisesti. Toki rahaakin siitä pitäisi sitten saada jotenkin kerättyä. Joillakin toimijoilla voisi olla myös tulostavoitteena luontainen erityistehtävänsä, kuten UMO:n henkiseen perintöön kuuluva uuden suomalaisen rytmimusiikin sisällön tuottaminen ja esittäminen valtakunnallisena. Rahoitus voitaisiin selkeämmin kohdistaa kullekin toimijalle räätälöityihin tulostavoitteisiin. Se toki vaatisi ns. aktiivisempaa omistajaohjausta.

3. Muutoksen vauhdittaminen: Luotaessa arviointimittareja tilanteessa, jossa yhteisesti jaettava kakku pienenee joka tapauksessa, olisi hyvä rakentaa omarahoituksen lisäämiseen kannustava rahoitusmalli. Julkisen rahoituksen elementiksi pitäisi lisätä kannustavuus siitä, mikäli taidetoimija saa esim. kasvatettua omarahoitusosuuttaan. Tällä hetkellähän peli menee siten, että kaikki toimijat näivettyvät ja vuotavia kassoja yritetään yksittäisillä paikkauksilla korjata kriisien ylittäessä voimavarat. Yliopistojen omarahoitus-kokeilua tuunaamalla voisi pakottaa taidetoimijat avaamaan varainhankintansa aktiivisemmaksi muutamaksi vuodeksi, joka ns. bonusmallilla palkitsisi aktiivisimmat ja yleisönsä parhaiten löytävät toimijat ja turvaisi niiden toimintaa muita vahvemmin. Saisi ainakin evoluution liikkeelle ja poliittisin päätöksin voidaan toki turvata eritystehtävän piirissä ne halutut toimijat muutenkin. 

4. Kulttuurisponsoroinnin kulttuuri: yrityskansalaiset ja mesenaatit kunniaan. Yhteiskunnan rahoitusmuoto ei saa olla itseisarvo jonkin taideinstituution ylläpitämiselle. Kuntien ja valtion sekä maksavan yleisön lisäksi tulee sivistysmaan yrityksillä ja varakkailla yksityishenkilöillä olla näkemystä nostaa taiteen neljänneksi tukipilariksi yksityinen rahoitus näkyvästi. Tämä tulee tehdä tyylillä ja taiten. Parhaimmillaan yksityinen rahoitus tuo lisää myös yleisöjä, kasvattaa uusia yleisöjä tai esimerkiksi nivoo sisällön OSAKSI jonkin yrityksen tuotetta. En panisi lainkaan pahakseni, jos kuulisin esim. UMO:n sisältöjä osana pelitalojen menestyspelejä / animaatio-elokuvia. Näitä mahdollisuuksia ei ainakaan liikaa ole vielä käytetty. 

Kaikenkaikkiaan helsinkiläisen UMO:n 40-vuotis juhlavuosi 2015 sujui mallikkaasti. Kulttuurialan murros sen sijaan ei ole helpoimmassa vaiheessaan. n. 35000 konserttikuulijaa, n. 400 000 broadcasting-kuulijaa ja ehkäpä miljoonat streaming / äänitekuulijat kuitenkin ovat halunneet kuunnella UMO:n tuotantoja. Sen eteen teemme nöyrinä töitä, että seuraavatkin 40-vuotta UMO kuuluu ja näkyy Helsingissä, Suomessa ja koko maailmassa sekä ylläpitää Suomessa ainoana vakituisena instituutiona rytmimusiikin koko Genreä pystyssä. Työllistäen yli 100 musiikin ammattilaista. Joka vuosi. 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Toimituksen poiminnat